Moi!
Joskus olen ehkä täällä bloginkin puolella tainnut ohi mennen ilmaista, että tällä hetkellä haaveena on päästä parin kolmen vuoden päästä kisalavalle. En vielä tiedä onko body- vai bikini- Fitness parempi vaihtoehto ensimmäiseksi kisaksi. Halu olisi kuitenkin kova ja töitä sen eteen olen valmis tekemään otsa hiessä (kirjaimmellisesti), nyt joku siellä ruudun takana voi naureskella, että taas siellä joku 16 vuotias tyttö haluaa 3kk treenanneena kisoihin, mutta ei, en ajattele, että olisin lähellekkään valmis lavoille, niin kuin sanoin 2-3 vuoden päästä.
 |
| käsi vajaa vuosi sitten - painoa 46kg, voin ylpeänä todeta ettei näytä enää tuolta :D |
Pelkään kuitenkin, että diabetes ei välttämättä salli haaveitteni toteutumista. Kerroin kyllä haaveistani lääkärilleni eikä hän ollut moksiskaan tai siis hän ei ainakaan kieltänyt tai paheksunut ideaa vaan oli enemminkin kiinnostunut siitä.
Eihän minulla edes ole valmentajaa, enkä koe, että sitä nyt ja heti tarvitsen. Tai ehkä tarvitsen, en tiedä. Ehkä tuloksia tulisi paremmin.
Diabeteshan on kulkenut elämässäni jo 6,5 vuotta. Se ei toisaalta ole ikinä estänyt minulta mitään, vaan pikemminkin olen joutunut tehdä vain erikois järjestelyjä. Mutta voiko haaveeni olla ensimmäinen asia jota en voi saavuttaa? Sillä onhan kisadietit sun muut todella rankkoja ja erityisen rankkoja ne ovat diabeetikolle.
En ole kuitenkaan antanut diabeteksen estää minua miltään enkä anna sen estää vieläkään.
''rohkeus ei ole sitä ettei pelota,
vaan uskaltaa hypätä, vaikkei
tiedä selviikö elossa''
Pitää jatkaa treenaamista ja yrittää sitten kun sen aika on ja pitää hymy päällä!
Syy siihen, että kirjoitin diabetes aiheisen tekstin oli se, että 14.11 vietetään kansainvälistä diabetespäivää!
Kivaa viikonloppua!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti